Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Elämän arpapeliä

Savu vuolee satunnaisia kiekuroita
katseeni kahlitsemana
aika on pysähtynyt taas kerran
käytävälle
jolle muistot ja  tapahtumat ovat
varastoidut

klaustrofobia haukkoo ja yskii
naiivi tyhmyys joka toi
minut tänne taas
vollottamaan

aikajanan piste
joka tulisi valita
kääntääkseen aikaa
takaisin tietääkseen
kaiken olevan silloin oikein
en tietäisi sitäkään

teot vaativat ja johtavat reaktioihin
mosaiikkia rakennelmien kompleksisten
ihmisten kanssakäymisten


kertoimet että kävisi pahasti
tai huonommin
elämän arpapelissä

toivo
rintaruokintana alusta alkaen
toivottomuus
jota kukaan ei edes viitsinyt
tunnustaa


entä jos en koskaan valinnut
miksi tulin





--------------------------


Lottery Of Life

Smoke makes its random like loops
in my stare
time has stood once again
in the corridor
where my memories and actions
all are stored

claustrophobia gasps and coughing
naive stupidity that brought
me here again
sobbing

the point in time
that I would have to choose
to turn back time and know
all would just be right
I wouldn't even know that

action calls and leads to reaction
the mosaic of such complex structures
the human interaction

odds of going bad
to worse
lottery of the living

hope
breastfed from the start
hopelessness no one even bothered to
acknowledge

what if I never chose
what I became


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti