Liikkeen lait
jotakin huutaa läpi vihan
lait pirstaleiksi
sekunniksi
joka halkeaa neutroneiksi
hidastettuna
katumusta, ennen sitä
ylpeyttä
en muista mikä aihe oli
tällä kertaa
vahvan paksun painavan lasin
kyllä
ääni joka ei satuttanut
korvia, vaan jotain
siitä, mitä minä olen
kristallisia shampanjalaseja
minun rakennuspalikoina käytettyjä
vahvassa tykistötulessa
nyrkinkokoisten kivien
sirpaleita ja vesipisaroita ilmassa
halkaisten toisen sekunnin
palasia
häpeällä
pitkin keittötä
törmättyään tiskialtaaseen -
ensimmäinen aggressioni aikuisena
kuulen enkeleiden itkevän
siinä lasten vierellä
voiko rakastaa niin paljolti
että se satuttaa
kuten Lennie jumaloi niitä söpöjä pehmeitä asioita
olen nähnyt ainakin vilahduksia
taivaiden porteilta
kun olemme
yhtä
hän hymyilee
pois faktoja elämästä
rahatta olen matkannut ympäri maailman
tuhannet kerrat
päästämällä irti putoamaan hänen sinisiin
silmiin henkeäsalpaaviin
matkalla takaisin käärinyt taivaat
ja tähdet mukaani
ja silti, siinä seison
häpeässä
liikaa ylpeänä myöntämään
kuunnellen itkua
